Facebook
INSTAGRAM

Tilan eläimet

Suomenlammas

Suomenlammas on yksi alkuperäisroduistamme. Se on luonteeltaan valpas ja eloisa, ja se omaa erityisen vahvan laumavaiston. Suomenlampaan värit ovat valkoinen, ruskea ja musta. Suomenlammas on maailmanlaajuisesti tunnettu hyvästä sikiävyydestään. Se voi synnyttää kerrallaan jopa kuusi karitsaa. Keskimääräinen vuonuekoko on kuitenkin 2,7 karitsaa. Rodun emo-ominaisuudet ovat myös ensiluokkaiset.Suomenlammaskaritsat ovat teuraskypsiä yleensä n. puolen vuoden ikäisinä. Niiden liha on aikuisen lampaan lihaan verraten mureaa, hienosyistä ja miedonmakuista. Suomenlampaan lihan tekee terveelliseksi se, että eläimessä oleva rasva ei marmoroidu lihaksiin, vaan se on sisäelinten ympärillä, jolloin se on helppo poistaa ruuan valmistuksen yhteydessä.Suomenlampaan erityisiin ominaisuuksiin kuuluu myös hyvälaatuinen, hieno, pehmeä ja kiiltävä villa, joka tunnetaan myös hyvistä huopumisominaisuuksistaan. Käsi- ja taideteollisuudessa suomenlampaan villa on erittäin haluttu raaka-aine.

Suomenhevonen

Suomenhevonen on monipuolinen hevosrotu ja samalla se kuuluu osana Suomen alkuperäisrotuihin. Se on ainoa täysin Suomessa kehitetty hevosrotu, jota kutsutaan englanniksi joskus nimityksellä Finnish Universal (suomalainen yleishevonen), sillä sen katsotaan sopivan liki kaikkiin hevosen käyttötarkoituksiin Suomessa: maatalous- ja metsätöihin, raviurheiluun, ratsastukseen ja vikellykseen. Suomenhevonen valittiin vuonna 2007 Suomen viralliseksi kansallishevosroduksi. Suomenhevosen tyypillistä luonnetta voidaan kuvata sanoilla: nöyrä, rehellinen, ahkera ja sisukas. Rodulla on ollut tärkeä rooli maamme historiassa mm. sotien aikaan.

JoutaVillan tilalla käyskentelee tällä hetkellä kaksi suomenhevosruunaa, Lauri ja Faksi. Ne asustelevat ympäri vuoden pihattotallissa vanhan navetan vieressä. Talvea varten nämä kaksi kaverusta kasvattavat lämpimän talvikarvan niin ettei vilu pääse niin helposti yllättämään. Hevosillamme on ympäri vuoden vapaa kulku talliin ja ulos, joten ne saavat ulkoilla mielin määrin. Talvisin hevosemme syövät omalta pellolta niitettyä kuivaheinää ja kesäisin ne pääsevät maistelemaan vihreää ruohoa laitumelle. Laurin ja Faksin työtehtäviin kuuluu kyyditä lapsia ja aikuisia ratsailla, kärryssä tai reessä pihassamme tai ympäristön metsäteillä. Faksi on luonteeltaan erittäin tasainen ja varma, se on palvellut monta vuotta ratsastustallilla tuntihevosena. Lauri on puolestaan veijarimaisempi ja askel kulkee hieman reippaammin.

Itäsuomenkarja

Tilallemme muutti marraskuussa 2018 muutama yksilö itäsuomenkarjaa. Puhekielessä rodusta käytetään usein nimitystä "kyyttö", mikä kuitenkin varsinaisessa merkityksessään kuvaa nautojen väritystä, jossa eläimen kyljet ovat tummat ja selkäpii, joskus myös vatsanalus, on valkoinen. Itäsuomenkarja on alkuperäisnautaroduistamme vanhin ja kooltaan pienin. Sen maitotuotos on muihin rotuihin verrattuna pieni, mutta maidon valkuais- ja rasvapitoisuuksista johtuen sillä on erittäin hyvät juustoutumisominaisuudet. Rodun tyypillisiä ominaisuuksia ovat hyvä terveys, sitkeys ja pitkäikäisyys. Luonteeltaan tämä rotu on yleensä sosiaalinen, aktiivinen ja jopa utelias.

JoutaVillan tilalla elelee tällä hetkellä kolme kyyttöä: Pyllikki, Punikki ja Omena. Ne asustavat talvisin kylmäpihatossa, jossa liikkuminen on vapaata joko katos- tai taivasalla. Ravintona joutilasaikaan on omilta pelloilta paalattu kuivaheinä, kesäaikaan tyttöset pääsevät metsälaitumille maisemanhoitotehtäviin nauttimaan vapaudesta. Pyllikki ja Omena ovat luonteeltaan Punikkia rohkeampia, toisinaan ne jopa nauttivat rapsutuksista. Uteliaita näistä yksilöistä ovat kaikki.

Maatiaiskanat

JoutaVillan tiluksilla asustelee noin kolmekymmenpäinen kanaparvi. Talvisin kanat asustelevat vanhaan pihasaunaan rakennetussa kanalassa ja kesäisin, kun laki sallii, ne kuopsuttelevat vapaana pihamaalla tonkien maasta matoja ja kaikenlaisia muitakin herkkuja. Kanaparveemme kuuluu perinteisiä Tyrnävän maatiaiskanoja, sekä jokunen hieman eri rotuakin oleva typykkä. Kanaparven järjestystä ylläpitää kaksi kukkoa, Pyry ja Hermanni, jotka aamulla anivarhain herättävät tilan väen omille askareilleen.

Rauha

Musta Rauha-kissa on asustellut JoutaVillan tilalla paljon pidempään kuin talon nykyiset ihmiset. Entisen perheen muutettua Rauha sai jäädä tutuille hiiriapajille huolehtimaan siitä, etteivät hiiret pääse valloittamaan ihmisten kotia ja navettaa. Rauha nauttii siitä, että saa olla lähellä ihmistä. Se nukkuu yönsä yleensä jonkun perheenjäsenen sängyn jalkopäässä. Kesäaikaan rytmi yleensä kääntyy päälaelleen ja Rauha saattaa nukkua koko päivän ja lähteä yöksi hiirijahtiin. Rauha viihtyy hiljaisuudessa, usein illan hämärissä se saapuu paijattavaksi, kun talon vilinä on jo rauhoittunut. Rauhan tunnistaa suurista "kummitussilmistä" ja korvan pienestä lovesta. Sen vastuullisin tehtävä on opettaa tilan uudet kissat talon tavoille.

Kanit

JoutaVillan tilan kanit Tyyne ja Lyyli ovat isompien lihakanirotujen risteytyksiä. Kesäaikaan kaneilla on tilavat häkit koppeineen pihapiirissä kana-aitauksen vieressä. Talvisin kanit asustelevat vanhassa navetassa lampaiden seurana. Kanit ovat luonteeltaan melko kesyjä, erityisesti silloin, kun jotain ruokaa on tarjolla! Niiden erityisherkkuja ovat salaatti, porkkana, tomaatti, kuivattu leipä ja erilaiset hedelmät.